Tapahtumat

Viron toiseksi suurin kaupunki Tartto muuttuu joka vuosi ennen joulua tarunhohtoiseksi satukaupungiksi, joka tarjoaa tekemistä ja kokemista kaikenikäisille. Perinteiset joulumarkkinat järjestetään Tarton Raatihuoneentorilla 13.12.2025. Kauniisti koristeltuun Tarton keskustaan odotetaan noin 200 kauppiasta. Myynnissä on muun muassa Virossa valmistet-tuja käsitöitä, savuliha- ja kalatuotteita, hapankaalia, leivonnaisia, hunajaa, makeisia ja piirakoita.

Joulumarkkinoiden lisäksi tutustumme myös Viron Kansallismuseoon ja vierailemme A. Le Coqin olutmuseossa.

Matkavaraus tulisi tehdä viimeistään 11.11.25 mennessä.

Kuusikymmentä jäsentämme oli saapunut viettämään yhteistä kesäpäivää. Pitkästä aikaa oli mukava tavata tuttuja ja puhetta riitti. Pihalle oli asetettu bocciapeli, mutta sitä ei tainnut kukaan pelata. Sitä vastoin uusi peli ”tonkkumi” kiinnosti monia. Siinä heitetiin kuminuijia maitotonkkaan ja pelaajat saivat pisteitä osumisista. Peli päättyi ratkaisemattomana, kun aika loppui kesken. Laulujakin yritettiin laulaa, vaikka se oli vähän vaikeaa, kun ihmiset olivat kerääntyneet pieniin ryhmiin ympäri pihaa. Ääni ei oikein ulkosalla kantanut.

Vapaamuotoisessa tutustumisajassa vierailimme kuvanveistäjä Emil Wikst-römin museossa ja ateljeessa. Molemmat olivat mielenkiintoisia nähtävyyksiä kaikkine yksityiskohtineen - vaikka portaita olikin paljon. Kari Suomalaisen paviljongissa saimme nauraa kaikille hauskoille piirroskuville ja teksteille. Paviljongin kultatuolissa tuli otettua muutamat valokuvat muistoksi. Museokahvilassa nautimme lämpimän keittolounaan jälkiruokineen ja Museo-puodista hankimme matkamuistot kotiin viemisiksi. Kokonaisuudessaan retki-päivä oli onnistunut ja nautittava. Kuvat Anja Pitkä.

Sää oli mitä parhain – suurimmat helteet (joissa kärvistelimme koko heinäkuun!) olivat nyt ohitse ja pieni tuulenvirekin helli meitä. Musikaalin myötä saimme tutustua Vesa-Matti Loirin elämäntarinaan, josta ei menoa ja meininkiä puuttunut. Samalla saimme kuulla Veskun musiikillista tuotantoa elämän varrelta. Veskun roolia eri ikäkausina esittivät Ilkka Koivu-la, Lauri Mikkola ja Rasmus Koskinen. Käsikirjoituksen oli laatinut Heikki Paavilainen ja Tuomas Marjamäki ja esityksen oli ohjannut Heikki Paavilainen. Kaikki luultavasti olivat tyytyväisiä näkemäänsä ja kuulemaansa, koska ei mitään ”murinaa” kuulunut kotimatkalla...

Retki oli oivallinen kertauskurssi Suomen keskiajan historiasta. Koulussa aikanaan päntätyt nimet ja vuosiluvut olivat jääneet varmasti monelta unholaan, mutta Turun linnan taitavan oppaan avulla aivot alkoivat raksuttaa ja palauttaa mieleen kertomuksia ensimmäisestä ristiretkestä, piispa Henrikistä, Turun linnan ja Suomen kansallispyhäkön rakentami-sesta, Ruotsin vallan aikaisista kuninkaista ja Turun linnassa asuneesta Kaarina Maununtyttärestä, ainoasta suomalais-syntyisestä kuningattaresta. Oppaan osittain hauskatkin tarinat antoivat selkeän kuvan keskiaikaisen hoviväen elämästä.

Nautittuamme lounaan Aurajoen rannalla ”Svarte Rudolf”-nimisessä laivaravintolassa bussi otti suunnan kohti Luostarinmäen käsityöläismuseokorttelia, jonka sisäpiho-jen ympärille rakennetut vaatimattomat talot olivat selviytyneet Turun palosta vuonna 1827. Sateen takia saatoimme tutustua vain kolmen pihan taloihin ja asun-toihin, jotka muistuttivat osin tuttuine ja nostalgisine esineistöineen ja pihat kukkaistutuksineen omavaraisesta maalaishenkisestä elämästä. Pihoilla, sateensuojien alla, kuuntelimme oppaan selvitystä alueen ja talojen vaiheista ja asukkaista.

Taloissa oli asunut kirjava joukko ammatinharjoittajia, kuten kirvesmiehiä ja muurareita eli näiden talojen raken-tajia sekä suutareita, räätäleitä, kankaankutojia ja meri-miehiä.

Retkemme jatkui 1200–1300-lukujen vaihteessa käyttöön otettuun Turun tuomiokirkkoon. Opas esitteli merkittävimmät kappelit eli hautakammiot, kuten Kankaisten kappelin, jossa sijaitsee Kaarina Maununtyttären sargofagi. Opas kertoi myös Suomen roomalaiskatolisen ajan valtiaista eli piispoista, pyhimyksistä, pyhäinjäännöksistä, lattian alle haudatuista henkilöistä, kirkkotaiteesta…

Pitkän päivän ja kaiken informaation ja kokemisen jälkeen olimme valmiit lähtemään kotia kohti. Matkanjohtaja Helenan hyvän kesän toivotusten myötä oli mukava oikaista väsyneet jalat oman peiton alle. Lieneekö joku muu kuin minä ottanut vielä seuraavanakin päivänä kunnon iltapäivätorkut?

Teksti ja kuvat Leena Heikkilä.

Juhlimme yhteisten kakkukahvien kera jäseniemme alkuvuoden pyöreitä ja puolipyöreitä merkkipäiviä. Kutsutuista mukaan oli saapunut 12 syntymäpäiväsankaria jotka kukitettiin ruusuin. Laulusiskot esittivät onnittelulauluja ja runojakin saatiin kuulla useampia. Onnitteluihin yhtyivät kaikki 76 jäsentä, jotka olivat mukana. Lopuksi lauloimme yhteislauluja uudesta lauluvihosta sekä arvoimme arpajajaisvoitot.

Tilaisuus oli lämminhenkinen ja ehkä hiukan kaihoisakin, koska seuraavan kerran tapaamme vasta syyskuussa.